Sokerinviljelijä Juan Valverde Sánchez

ASOPRODULCEN OSUUSKUNTA, COSTA RICA

Juan Valverde Sánchez on ruokosokerinviljelijä Costa Ricasta. Hän on 35-vuotias, ja hänellä on vaimo ja viisi lasta.

”Minusta tuntuu että työnteko on minun intohimoni. Ajattelen työtäni jatkuvasti”, hän sanoo. "Iltaisin ajattelen, mitä minun täytyy tehdä aamulla. Rakastan sokerinviljelyä. Se on rankkaa työtä, koska aurinko porottaa kuumasti, mutta siihen tottuu.”

Juan Valverde Sánchezin into työhön liittyy myös hänen härkäänsä, jolla hän kuljettaa sokeriruokoja vuoristopellolta tielle. Hän pitää erityisesti eläinten kouluttamisesta. Juan Valverde Sánchezilla on taito tunnistaa nuori härkä, jolla on kyky vetää kärryä.

Valverde Sánchezin arki
Valverde Sánchezin työviikko sisältää kolme päivää ruokojen leikkausta, yhden päivän kuljettamista ja yhden päivän ruokojen jalostamista sokeriksi. Niinä päivinä, kun hän jalostaa ruokoja sokeriksi, hän herää kahdelta yöllä ilman herätyskelloa.

Kuten monilla hänen naapurissaan asuvilla perheviljelijöillä, myös Valverde Sánchezilla on sokerin käsittelypaikka talonsa vieressä. Se on paikka, jossa sokeriruo’oista puristetaan mehu, joka puhdistetaan ja kiteytetään sokeriksi.

Sokerituotanto on kotiteollisuutta, johon koko perhe osallistuu. Sokerin tuotantopaikan tulipesään täytyy lisätä puita ja ruokomassaa. Säästääkseen energiaa Valverde Sánchez jalostaa kaikki sokeriruo’ot yhtenä pitkänä, kuumana päivänä. Sitten hän rentoutuu iltaisin katsellen televisiota.

Reilu kauppa
Valverde Sánchez myy sokerinsa Asoprodulcelle, paikallisten viljelijöiden osuuskunnalle, jota hänen isänsä oli perustamassa.

”Tiedän, että kun vien sokerini osuuskunnalle, he maksavat minulle takuuhinnan. Se on turvallista. Aiemmin myyminen oli vaikeampaa. Joskus välikädet ostivat sokeria, joskus muut, miten sattui. Hinnoissa oli aina vaihtelua. Oli myös todella pahoja kuukausia.”

Reilun kaupan myötä tulleen turvallisuuden ansiosta Valverde Sánchez on pystynyt ostamaan sokerintuotantopaikan isältään ja parantamaan taloaan. Hänen harras toiveensa on hieman parempi tulevaisuus. Hän haluaisi ostaa omaa maata, kun tällä hetkellä suuri osa tilasta kuuluu hänen isälleen.

”Toivoisin, että poikani voisivat jatkaa sokeriruo’on viljelyä, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä ja etsiä muuta työtä. He kaikki auttavat minua jo nyt töissä."